Oikean ruoan puolesta

Käytän päivittäin Foreverin aloe vera -juomaa. Se pitää vatsani ja suolistoni kunnossa; kuvailisin päivittäistä tuotostani sanoilla täydellinen kakka :). Olen Foreverin jälleenmyyjä, ostan tuotteita itselleni ja toimitan niitä jonkin verran myös muille. Forever on siitä mukava yritys, ettei se alvariinsa sylje uusia tuotteita markkinoille, mutta viime viikonloppuna saimme Suomeen paljon puhuttavan uuden ravintolisän. Sanotaan, että se on Foreverin 33-vuotisessa historiassa käänteentekevä yrityksen perustuotteen aloe veran jälkeen. Tuote on nimeltään Argi+.

Mikä lie secret magneetti ollut asialla, kun tietämättä tuon uutuuden tulosta, sen enempää kuin ylipäätään sen ainesosasta arginiinista, ystäväni oli joitakin viikkoja aikaisemmin suositellut minulle Jyrki Penttisen kirjaa Arginiini 2000-luvun ihmelääke. Olen taas nolosti ajastani jäljessä; tuo kirja on ilmestynyt jo 1997, toinen painos v. 2005, mutta minä en tiedä arginiinista mitään! Hain kirjan kirjastosta jo kaksi viikkoa sitten, mutta vasta eilen innostuttuani aiheesta avasin sen.

Esipuheessa huomioni kiinnittyi yllättäen aivan muuhun kuin kirjan nimessä olevaan teemaan. Meinasin pudota tuoliltani, kun siinä kerrottiin Kelan toimesta vuosina 1966 – 72 tehdystä ns. autoklinikkatutkimuksesta. Maata kiertäneessä autoklinikassa tutkittiin 57 000 yli 15-vuotiasta suomalaista. Tutkittavilta selvitettiin monen muun asian ohella mm. veren kolesterolipitoisuus. Ja viiden vuoden seurannan yksi loppupäätelmistä oli, että sopiva veren kolesterolitaso miehillä on 5 – 7 ja naisilla 6 – 9 millimoolia litraa kohden!

Mihin perustuu nykyinen ”kolesteroli ei saa ylittää viittä” -hysteria? Esipuheessa esitettiin tähänkin yksi mielenkiintoinen näkökanta: Kolesterolilla pelottelu ei olekaan kohdistunut lääkkeiden käyttäjiin vaan lääkäreihin. Kolesterolin vaarallisuutta on lääkäreille suunnatuissa lääkemainoksissa markkinoitu mm. näin: ”Tehokas tappaja etenee nopeasti, ei varoita ja iskee ennen kuin uhri aavistaa mitään.”

Takaisin otsikkoon. Yksinkertaisena ihmisenä minulle ei vielä esipuheesta täysin selvinnyt kolesterolin ja arginiinin välinen yhteys, mutta jatkan lukemista ja raportoimista. Esipuheessa luvattiin myös tietoa arginiinia sisältävistä ravintoaineista, mitä odotan mielenkiinnolla.

Kolesterolihysteriastakin päätellen sydän- ja verisuonisairaudet ovat kai edelleen suomalaisten yleisimpiä kuolinsyitä. Äitini kuoli v. 2003 pallolaajennustoimenpiteeseen ja isäni menehtyi jo lähes 20 vuotta aikaisemmin sydänkohtaukseen. Geeniperimäni näyttää pelottavalta.

Toistaiseksi terveenä aloitin arginiinin käytön – ja jatkan kirjan lukemista.

Meillä Suomessa syödään Euroopan toiseksi tai kolmanneksi kalleinta ruokaa. Eikä kalliilla edes saa hyvää. Toimittaja Seppo Konttinen etsii syitä koviin hintoihin äskettäin ilmestyneessä kirjassaan Suomalainen ruokalasku.

Kilpailuvirasto selvittää parhaillaan elintarvikealan keskittymiä. ”Naurattais jos ei itkettäis”; Seppo Konttinen toteaa Ykkösen aamu-tv:n haastattelussa, että kilpailuvirasto on tehnyt selvityksiä 90-luvulta lähtien saamatta mitään aikaan. Oma lehmä tuntuu olevan ojassa koko ketjulla pellolta kuluttajalle asti. Uusin kuluttajissa närää herättävä uutinen on, että poliisit saavat alennuksia ABC ruoka-, anteeksi, bensa-asemaketjulta.

Mistä tuotteen hinta muodostuu? Tuottajan saamat osuudet ovat suurin piirtein avoimesti tiedossa, mutta elintarviketeollisuuden, keskusliikkeiden ja vähittäiskaupan katteet pidetään salassa. Tukkukaupassa ei ole hintoja kurissa pitävää kilpailua. Se on kahden kauppaa. SOK (mm. ABC-asemat) ja Kesko hallitsevat 80 prosenttia markkinoista. Teollisuudessakin on vain muutama toimija. Nopeutuvassa tahdissa on ostettu kilpailijoita pois markkinoilta, vaan mitä on tehnyt kilpailuvirasto? Selvityksiä

Suomessa poliitikot istuvat SOK:n ja Keskon hallituksissa ja myöntävät parhaita julkisia tontteja kauppapaikoiksi omilleen. Saksalainen halpakauppaketju Lidl joutuu hankkimaan tonttinsa yksityisiltä.

Seppo Konttinen: Suomalainen ruokalasku www.siltalapublishing.fi

Seppo Konttinen Ykkösen aamu-tv:ssä; haastattelu on katsottavissa YLE Areenassa

Minulla oli jokin aika sitten tapana ostaa ruoanlaittoon ja herkutteluun Pirkan luomukuohukermaa. Se kuitenkin katosi hyvin pian markkinoilta. Tiedusteluihini Pirkalta vastattiin, ettei sille ollut menekkiä. Nyt kauppojen hyllyille on kuitenkin ilmestynyt useiden eri valmistajien luomukermoja: Valion luomuvispikerma, Arla-keittiön luomukuohukerma sekä saksalainen Andechser luomukuohukerma.

Näistä Andechser on ainoa, jossa ei tuoteselosteen mukaan ole kerman lisäksi mitään muita aineita. Pirkassakaan ei muistaakseni ollut. Sen sijaan sekä Valion että Arlan kermat sisältävät karrageenia. Karrageeni on kasviperäinen sakeuttaja. Se on luomutuotteisiinkin hyväksytty lisäaine, koodi E407. Valion kerman pakkauksen kyljessä lukee, että karrageeni tekee kerman homogenoinnin tarpeettomaksi. Mutta miksi kerma pitäisi homogenoida? Käsittääkseni ei Andechserin kermaa homogenoida eikä kai myöskään Pirkan kermaa ollut homogenoitu. Nautin kermani mieluiten sellaisenaan ja homogenoimattomana. Haluaisin kermani myös pastöroimattomana, mutta pastöroimatonta kermaa ei ole saatavilla edes Maatilatorin myymälöissä.

Toistaiseksi olen löytänyt Andechserin kermaa vain Jumbon Citymarketista, hinta 1,69 e/200 g. Pirkka voisi kaiketi kilpailla hinnalla ja levittäytyä eri kauppaketjuille helposti. Saisimmeko siis Pirkan takaisin?

Vielä kerman etymologiaa: Alun perin sana kerma on tarkoittanut maan tai jään pintakerrosta. Kerma perustunee vanhaan omaperäiseen sanaan keri, joka tarkoittaa pintakerrosta ja kuorta. Kermahan kuorittiin maidon pinnalle nousseesta rasvasta. Rasva on jo vanhastaan ollut maidon arvokkain osa. Myös symbolisesti kermalla tarkoitetaan parhaimmistoa ja tavallisten tallaajien yläpuolelle nousevaa eliittiä. Näin taloudellisen kahtiajakautumisen aikana ehdotankin uudissanaksi kurria. Yhteiskunnan kerma ja kurri. Anteeksi vaan rasvattoman maidon käyttäjät.
(Lähde/kerma-sanan alkuperä: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus)

Meidän perheen (3 henkeä) lauantain ruokaostokset: Valion luomukevytmaitoa ja luomujogurttia, Vatajan lisäaineettomia nakkeja, Pirkka-luomumeetvurstia (3 pakettia, à 100 g:n pakkauksissa eli tosi pienissä), Castello Organic Blue luomusinihomejuusto, Valion luomuedamjuusto, luomupaprikoita, luomubanaaneja, Laitilan luomukananmunia, kotimaista kurkkua, tomaatteja, salaattia, basilikaa, lisäaineetonta Ingmariinia, kalamata-oliiveja, pari tonnikalapurkkia, mansikoita, vesimelonia, Perheleipureiden täysjyväkauraleipää ja Vaasan Muhku-sämpylöitä, pari Ristorante-salamipizzaa äkkinälän varalle, kaksi pakastepussia kuorellisia maustamattomia lohkoperunoita, HK:n punaviinikastike, greippi- ja appelsiinimehua, Maraboun pähkinäsuklaalevy, vessapaperia ja tiskiharja. Hinta 84,15 euroa.

Ja tässä ei siis ollut mukana varsinaista päivällisruokaa, koska jääkaapissamme odotti grillaamista puolitoista kiloa härän ulkofileetä.

Aika kallista.

Helsingin Uutisten viikonvaihteen 26.-27.3.2011 numerossa Lukijan areenalla Johannes Koroma kirjoittaa ruoasta luottamusasiana. Kirjoitus alkaa hauskasti: “Menneiden aikojen yksinvaltiaat tarvitsivat maistajia varmistaakseen, ettei heille tarjota myrkytettyä ruokaa. Meidät on opetettu luottamaan siihen, että kaupasta ostettu tai ravintolassa tarjottu ruoka ei ole terveydelle vaarallista.”

Voit lukea koko jutun alla olevasta linkistä. Koroman kirjoitus on asiallinen kannanotto terveellisen ruoan puolesta, vaikka ei siinä sinänsä mitään uutta olekaan. Jutun viimeistä kappaletta kuitenkin kommentoisin. Mielestäni broileri on broileri, ei puhdasta lähiruokaa. Puhdasta lähiruokaa olisi luomukanan liha, jota ei - niin kuin asian laita ainakin hyvin varustetussa lähi-K-supermarketissani näyttääpi tällä hetkellä olevan - tuoda Ranskasta.

http://www.helsinginuutiset.fi/blogit/johannes-koroma/45470-ruoka-on-luottamusasia

Kärsitkö liikahappoisuudesta? Luontaisterveys-lehden uusimmassa numerossa 1/2011 biosori Tapani Lahti kirjoittaa palstallaan, että refluksitaudin todellinen syy on poikittaisen paksusuolen turpoaminen, minkä seurauksena sisäelimet ja ennen kaikkea vatsa joutuvat puristuksiin. Ahtaudesta seuraa, että ruokasulaa happoineen voi nousta ruokatorveen.

Pahiksia ovat jälleen kerran – hiilihydraatit. Liian suuri hiilareiden määrä, popsitaanpa sitten nopeasti tai hitaasti sulavia hiilareita, aiheuttaa kehossa ongelmia. Nopeat hiilihydraatit muuttuvat elimistössä rasvaksi, mutta hitaiden hiilareiden imeytymätön ylijäämätärkkelys jää mätänemään paksusuoleen. Tämä viemäriliete turvottaa poikittaisen paksusuolen, mikä taas välillisesti aiheuttaa närästystä. Kun pahisbakteerit vielä herkuttelevat näillä tärkkelyslietteillä, terveyttämme tuhoava oravanpyörä saa vauhtia. Paksusuolesta kehoon kierrätykseen palautuvat myrkyt eivät taatusti edistä hyvinvointiamme.

Btw, väitetään, että rock and rollin legendan Elvis Presleyn suolesta löytyi ruumiinavauksessa 33 kiloa jätettä.

Luontaisterveys-lehdestä löytyy mielenkiintoisia, ajankohtaisia artikkeleita niille, jotka ovat kiinnostuneita terveydestä ja hyvästä ravinnosta. Lehden voi tilata ja sitä myydään irtonumeroina lehtipisteissä. Suosittelen.

Tämän blogin kirjoittaja pitää yllä oman suolistonsa tasapainoa luonnonmukaisella aloe vera -juomalla ja hyvälaatuisilla probiooteilla. Aloe vera auttaa suolistoa pysymään puhtaana kuonasta ja säilyttämään siellä hyvän bakteerikannan. Probiootit tehostavat oikeanlaisen bakteerikannan muodostumista. Lisätietoa aloe verasta ja probiooteista www.aloehelsinki.fi.

Ostin luomukinkun. Tai siis luulin ostaneeni luomukinkun. Tuoteselosteen tarkempi syynäys kotona suurennuslasilla viestittää muuta: vesi, ruokasuola, paakkuuntumisenestoaine E536.

(Kinkun pakkauksessa on mm. tekstit: ”Porsaan luuton juhlakinkku, harmaasuolattu, tuore. Luomu Fi-Eko-201. Suomalaista luomulihaa.” Pakkaus on myös varustettu vihreällä luomumerkillä. Valmistaja Lihakonttori Oy, Vanha talvitie 8, 00580 Helsinki.)

Mats-Eric Nilsson kirjoittaa väärentämättömän ruoan oppaassaan ”Aitoa ruokaa” paakkuuntumisenestoaineesta seuraavasti:

”Paakkuuntumisenestoainetta lisätään kuiviin elintarvikkeisiin, jotta ne eivät paakkuunnu joutuessaan alttiiksi kosteudelle. Ainetta on jauhevalmisteissa, kuten pussikeitoissa ja kastikejauheissa sekä suolassa ja tomusokerissa. Suolassa käytetään synteettisesti valmistettuja ferrosyanideja – E535, E536, E538 – joita ei pidetä käytettävinä määrinä vaarallisina, vaikkakin syanidi on periaatteessa myrkyllistä. E538 on kuitenkin kielletty Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.”

Käytän itse aina kotona ruoanlaitossa suolaa, joka ei sisällä paakkuuntumisenestoainetta. Eiköhän sellaisella olisi voinut suolata kinkkunikin. Varsinkin kun se kinkkuni myytiin l u o m u n a, ja sen hinta oli suolainen 16,95 euroa per kilo.

Hyvää joulua kaikesta huolimatta – kaikille muille paitsi Lihakonttorille.

Joululahjavinkki:
Mats-Eric Nilsson: Aitoa ruokaa, Väärentämättömän ruoan opas. Suomennos Riikka Toivanen 2010, Atar Kustannus. (Ruotsinkielinen alkuteos Äkta vara, Guiden till oförfalskad mat, 2008)

Kiitos ja anteeksi kaikille teille, jotka olette seuranneet tätä blogiani oikean ruoan puolesta. Blogi oli hetken tauolla. Olin lataamassa akkuja – ja vatsaani – Thaimaan maaseudulla. Nautiskelin ystävieni ”kesämökillä” rauhasta, lempeistä vesistä ja upeasta ruoasta. Elin melkeinpä pelkästä kalasta ja koko joukosta muita tuoreita mereneläviä. Laskuveden aikaan illallispöytämme herkut polskivat ja mönkivät vielä altaissa ravintolan edustalla, ennen kuin nautimme ne valkosipulin, currykastikkeen, riisin, vihannesten ynnä muun höysteen kera.

Paluu arkeen tökkii. Tasoitin ahdistusta käväisemällä Tallinnassa, ja siellä intialaisessa ravintolassa syömässä kalaa currykastikkeessa. Eli lohta currykastikkeessa. Tunnelma takkatulineen oli ihastuttava, ja jos kala olisi ollut jotain muuta kuin meidän ja eteläisen naapurimme kansalliskalaa, tunnelma olisi ollut täydellinen.

Radio Helsingissä viime viikolla vieraana ollut ruokatoimittaja ja -kirjailija Christer Lindgren totesi, että valitettavasti suomalaiset ravintolat eivät uskalla ottaa listoilleen juuri muuta kalaa kuin lohta, koska eri kalalajien päivittäinen saatavuus on epävarmaa, eivätkä ravintolat halua myydä asiakkailleen ei oota. Tuleepa mieleen, että miksi ravintolat eivät ota tavaksi myydä päivän kalaa?

Kansalliskalamme lohi on useimmiten kasvatettu Norjassa – stressattuna niin kuin mekin, ruokittuna vilja- ja kasvirehulla ynnä antibiooteilla. Villilohta on tarjolla niukasti, luomuhintaan.

Muuten, vatsani sopeutui sekä Thaimaan aikaan että ruokakulttuuriin välittömästi. Kotiinpaluu sen sijaan otti koville. Pitkän lennon jälkeen väsymys ja nälkä ajoivat kotiin Mäcin kautta, mistä tuoreisiin mereneläviin tottunut vatsani tykkäsi sen verran kyttyrää, etten sitten puoleen vuorokauteen uskaltanutkaan edes aivastaa.

Rasvakeskustelu tirisee nyt puolesta ja vastaan TV1:n ajankohtaisohjelmissa. Minun aivorasvani kiehuvat (aivoistani 60 prosenttia on rasvaa!), kun yritän selvittää kasviöljyjen eroja ja tuoteselosteiden termistöä.

Kaivan jääkaapistamme Oivariinin; tuoteselosteessa luetellaan voi, kovettamaton kasviöljy, vesi, suola, D-vitamiini. Maitorasvaa 50 %, kasviöljyä 30 %. ”Kovettamaton kasviöljy”. Hyvä. Ei siis kovetettua kasviöljyä eli transrasvaa. Mutta jää vaivaamaan, minkä sortin kasviöljy? Sain äskettäin taas vahvistuksen sille, että esim. auringonkukkaöljy ei ole terveellistä. Sen sisällöstä 69 % on omega 6 -rasvahappoja, mitä me saamme muutenkin liikaa ravinnostamme. Liiallinen omega 6 -määrä kehossamme aiheuttaa tulehdusta.

Entä onko kovettamaton kasviöljy aina automaattisesti kylmäpuristettua kasviöljyä? Logiikan mukaan olisi, koska kuumentaminen muuttaa kasviöljyn kovetetuksi eli transrasvaksi. Onko mainitun kovettamattoman kasviöljyn valmistuksessa voitu käyttää muuten epäterveitä kemiallisia menetelmiä? Miksi useimmiten puhutaan osittain kovetetusta kasviöljystä, miksei kokonaan kovetetusta?

Transrasvat lisäävät vapaiden radikaalien toimintaa elimistössämme. Ja yhdestä asiasta olen varma: margariinissa on transrasvaa. Käsitykseni mukaan margariini on teollisesti prosessoitua harmaata tahnaa, joka värjätään, hajustetaan ja aromisoidaan; pakataan kauniisti ja myydään terveellisenä. Margariinista kannattaa pysyä erossa, vaikka Flora-mainoksen mukaan se auttaakin lasta kasvamaan!! Mitäköhän Benecol auttaa kasvamaan?

Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, että lähes kaikki kaupan leivonnaiset ja keksit sisältävät transrasvaa?

Aivorasvani kiehuvat edelleen:
- Mistä löydän luomuvoita?
- Miksi omega 9 -rasvahaposta löytyy tietoa niin nihkeästi? Olen ymmärtänyt, että terveellisenä pidetty oliiviöljy sisältää sitä runsaasti.

Ruoanlaitossa kuumentamiseen parhaat rasvat ovat voi ja kookosöljy (kylmäpuristettu neitsytöljy). Ne ovat tyydyttynyttä rasvaa, joka ei muuta muotoaan kuumennettaessa, eivät siis muutu haitalliseksi transrasvaksi. Oliiviöljy kannattaa lorottaa salaatin päälle kylmänä. Oliiviöljy kestää muuntumatta kuumentamista noin 180 asteeseen. Näillä rasvoilla mennään meidän perheessä toistaiseksi, myönnytyksenä Oivariini. Kalanrasvat ovatkin sitten ihan oma juttunsa!

TV1:n MOT:n rasvakeskustelu jatkuu 25.10., jolloin aiheena ovat kolesteroli ja statiinit.
Ohjelmaan voi valmistautua lainaamalla kirjastosta vaikkapa seuraavat teokset:
Malcolm Kendrick: Ei sittenkään kolesteroli
Uffe Ravnskov: Kolesterolimyytti

Miten kuulas pitää valkean kuulaan olla, jotta se on kypsä? Kun olin pieni, meidän mökillä Itä-Pakilan siirtolapuutarhassa oli kuusi omenapuuta: kanelia, valkeaa kuulasta, talviomenia. Söin omenia, kun ne olivat kypsiä, that’s it. Mökkiä ei ole ollut enää vuosikymmeniin; nykyään poimin omenat Mustasta Pekasta (K-supermarket laadukkaimmasta päästä), jonne ne tulevat Ahvenanmaalta.

I have a problem.

Istutin meidän rivitalon pihalle omenapuun kesällä 2002, valkean kuulaan. Joka talvi rusakot rusikoivat sitä niin, että se nippa nappa näki seuraavan kesän. Vaan tänä kesänä se teki ensimmäinen satonsa: 15 täydellisen kaunista pyöreää hedelmää.

Olen haukkana seurannut omenien kasvamista. Mutta mistä ihmeestä tiedän, milloin ne ovat kypsiä?! Yritin etsiä netistä vastausta, mutta yhden mielestä valkea kuulas on kesäomena, toinen väittää sitä syysomenaksi. Kaksi viikkoa sitten oli pakko uhrata yksi . Keittiöjakkaralta yletyin valioyksilöön, joka kasvoi lähimpänä aurinkoa .

Haukkasin lähes kiellettyä hedelmää: raaka. No hätä. Paloittelin sen, maustoin kanelilla ja intiaanisokerilla ja paistoin kookosöljyssä; herkullista vaniljajäätelön kanssa. Viikkoa myöhemmin näin Mustassa Pekassa ahvenanmaalaisia valkeita kuulaita. Ostin yhden ja haukkasin: raaka. Vaniljajäätelöä ja omenapaistosta, nam.

Mistä ihmeestä tiedän, milloin 14 omenaamme ovat kypsiä? En halua poimia niitä raakoina, enkä halua odottaa, että ne putoavat liian kypsinä maahan.

Lukuvinkki: Syö rasvaa ja laihdu. Mary Enig, Sally Fallon. 2005, suom. 2006. Luettuasi tämän neitsytkookosöljy kuuluu päivittäiseen ruokavalioosi.